~ 15

On vaikea aloittaa kirjoittamaan mistään. 

Mun mielessä riehuu jatkuvasti myrsky, joka ei ota laantuaakseen millään. 

Parisuhteeni tilanne pitää sitä yllä.

Parisuhde, joka tällä hetkellä vie kaikki voimat, nekin, mitä ei ole.

Olen luvannut antaa miehelleni aikaa, mutta se ajan antaminen tappaa mut itteni.

En tiedä, miksi toinen tarvitsee sitä aikaa.

Tarkoittaako ajan antaminen sitä, että toinen saa elää elämäänsä, mitään musta välittämättä?

Mitä, jos odotan turhaan?

Miksi pitäisi kärsiä turhan takia, eikö kaikkein helpoin olisi vain lopettaa ajoissa.

Mä en usko taukoihin, enkä mihinkään sellaiseen.

Mutta miten eroittaa ajan antamisen ja tauon toisestaan? Onko siinä edes loppujen lopuksi mitään eroa. 

Olen päättänyt siksi keskittyä laihduttamiseen.

Tavoite on edelleen pudottaa n. 30 kiloa.

Ja siinä uskon onnistuvani. Sittenpähän kaikki näkee.

Päätavoite on syödä alle 1000 kcal päivässä.

Liikuntaa siten paljon, miten kerkeää.

Paino oli tänään aamulla 79,5 kg.

Päivän syömiset ovat n. 850 kcal ja siihen tulevat jäämään.

~ 14

Onko siitä vain kaksi kuukautta, kun viimeksi olen tänne kirjoittanut?

Niin paljon on kerennyt muuttumaan sinä aikana. Lähinnä kaikki muu siis on muuttunut, paitsi paino.

Painan tällä hetkellä 80,3 kg.

Mikäpä sitten on muuttunut?

Käyn kriisiterapiassa.

Olen masentunut. Vakavasti kai. Ahdistunut myös.

Haha, sama kuvio toistaa itsensä.

Parisuhteeni, jos sitä sellaiseksi voi enää sanoa, kuihtuu kasaan. Olin valmis jo heittämään hanskat tiskiin, luovuttamaan, mutta mieheni ei sitä kuitenkaan tahtonut. 

Tai ei ainakaan sanonut suoraan.

Olen tällä hetkellä töissä, muttakoulu jatkuu jo pian. 

Ehkä se on hyvä.

Tällä hetkellä kaikki on niin paskaa ja varoitan myös, että niin tulevat olemaan tekstit, joita kirjoitan.

En laihduta terveellisen metodein.

Ainut, mitä pystyn hallitsemaan, on lautaseni koostumus ja syömiseni.

Kaikki muu on hullua ja sekaisin.